.

.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Top Ten Tuesday: Irenen 10 todellista kauhukirjailijaa



Stephen Kingin, tuon minulle niin rakkaan kirjailijan, sanotaan olevan kauhukirjallisuuden valtias. Totta, mutta minulle hänen tuotantonsa parissa viettämäni aika on kaikkea muuta kuin kauhua: hänen seurassaan olen iloinen ja onnellinen ja nautin joka sivusta. Tänään Top Ten Tuesdayn kunniaksi, olen päättänyt listata kirjailijoita, jotka todella saavat minut kirkumaan kauhuissani, repimään hiuksiani ja puremaan kynsiäni, kirjailijoita, joiden nimien kuuleminen saa vilun väreet luikertelemaan pitkin selkäpiitäni kuin pirulliset ankeriaat. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä pienen kappaleen kirjallisuusmaailman luotaantyöntävimpiä yksilöitä. Olen valmistautunut ottamaan vastaan napakoita erimielisyyksiä - kiviä, tomaatteja, käpyjä, rottia; mitä käsiinne sattuu osumaan - sonnustautuneena tekoturkispäällysteisiin kypärään ja haarniskaan. Sillä kuten niin monet - aivan, monet; minä pidän blogi-illuusiossani leijailemisesta; leijailen ja leijailen kuin olisin vapaamatkustajana vaaleanpunaisessa saippuakuplassa - jo tietävät, Irene kulkee omia polkujaan, reppu täyteen pakattuna tiukkoja tuomioita, asenteita ja mukavuusaluelaatikoita; hän vaeltaa seuraavalle taukopaikalle juomaan kupposen kuumaa turvallisuuden eliksiiriä, hitaasti siemaillen, täysin tyytyväisenä valitsemaansa polkuun.


1. Stephenie Meyer. Twilight on minulle yhtä kuin kirosana. Paranormaalia, paatoksellista teinirakkautta. Hyrr. Verisuoneni muuttuvat virtaaviksi jääkylmiksi vuoristopuroiksi, joissa puna-ja valkosolut heittelehtivät pakokauhun vallassa sinerrystä vastaan taistellen joka kerta kun kuulen tai näen jotain Twilightiin liittyvää. En ole uskaltautunut katsomaan kirjoista tehtyjä elokuvia. Asiaa ei auta se fakta, että Robert Pattinson ja Kristen Stewart ovat näyttelijöinä yhtä kiinnostavia kuin naapurin mummon mattopiiska. Piiska saattaa olla kiinnostavampi.

2. Sofi Oksanen. Luin hänen uudesta romaanistaan pätkän, ehkä parikymmentä riviä - viidennen rivin paikkeilla torkahdin hieman - ja kun olin toipunut haukotuskohtauksestani, mietin että olen saanut tarvittavan annoksen Oksasta loppuiäkseni. Historiaa, tuskaa ja kärsimystä, ja ah niin kulturellia tekstiä; varmasti aitoa ja koskettavaa, mutta ei sellaista, joka saisi minut haalimaan naisen kirjoja ympärilleni.

3. Danielle Steel. Kauniiden, rikkaiden ja rakkaiden ongelmia ja lässyn lässytystä. Plääh. Kirjojen kannetkin ovat hirveitä. Steel on ehkä Oksasen antiteesi pinnallisuudellaan ja teennäisyydellään, mutta siitä huolimatta rouva Steel saa hypistellä kallista tuotantoaan timanttisormuksiin hukkuneilla sormillaan ypöyksin kuin Klonkku.

4. Nora Roberts. Kliseistä romantiikkaa sekä perhesotkuja, höystettynä muka jännittävillä käänteillä. Jippii, ei kiitos. Futuristiset dekkarit kuulostavat vielä kamalammilta.

5. Reijo Mäki. Jussi Vares. Pitääkö perustella enemmän? Hyvä on, en ole muutenkaan perinteisten dekkareiden ylin ystävä, ja ajatus stereotyyppisestä, viskiin menevästä - vai kaljaan? - yksityisetsivästä, joka pyörittelee naisia kuin Rubikin kuutioita, on kerrassaan etova. Yäk. Lähikirjastossani on syöpynyt kohta M:n kohdalla; niin paljon testosteronia valuu Mäen kirjoista hyllyjä pitkin.

6. Nicholas Sparks. Rakkautta, rakkautta ja rakkautta. Ehkä jokin kohtalon oikku, jos oikein vaaralliseksi heittäydytään. Olenko kenties kyyninen? Ehkä. Tai ehkä en jaksa lukea kolmeasataa sivua siitä, kuinka rakkautta käännellään kuin kiveä, jonka jokaista millineliötä analysoidaan kuin bakteerikantoja. 

7. Laila Hirvisaari. Sota-ajan Salattuja elämiä tai muita historiallisia Tunteita ja Tuoksuja pölyisten kirjan kansien välissä. Minä pelästyn vähemmän metsässä tallustelevaa hirveä kuin Hirvisaaren Minä, Katariinaa, joka paistattelee päiväänsä kirjaston vinkkipöydällä.   

8. E.L. James. Onko tämä ihminen edes oikea kirjailija? Olen ymmärtänyt, että kyseessä on Twilight-tasoista huttua, ilman vampyyreitä ja ihmissusia, mutta ei hätää; puutteet ovat korvattu kiihkeällä ja tuhmalla pehmopornolla. Ja maailma kohisee! Niin kohisen minäkin. Sisäisesti. Raukkaparat; puna-ja valkosoluni yrittävät epätoivoisesti kairata tietään läpi hyisen valtimo- ja laskimoverkostoni.

9. Barbara Cartland. Kuka rakastaa ketä ja miksi? Missä ja mihin aikaan? Ehkä 1800-luvulla? Ranskassa? Kuinka monta häikäisevän kaunista naista kirjassa on? Entä hätkähdyttävän komeaa miestä? Esiintyvätkö kaikki maailman kreivit, ruhtinaat ja tsaarit Cartlandin kirjoissa? Ken on heistä rikkain? Kenen sydän roihuaa tykimmin? Voiko kioskikirjallisuutta lukea kovien kansien välistä? Kyllä, oi, kyllä! Onneksi näitä kirjoja on 700 kappaletta! Ihanaa! En pystyisi elämään ilman hätkähdyttävän upeakantisia Cartlandejani. Olen rakentanut niistä talon itselleni, ja oi miten lämmintä ja kodikasta siellä on! Naapurin Pentti-herttuakin - kerrassaan komea, pitkä ja hoikka kuin piipunrassi - on suonut minulle haikailevia katseita.   

10. Fjodor Dostojevski. Niin venäläistä, niin klassista, niin tunkkaista, niin korkeakirjallista. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö mies olisi ollut kirjallinen nero, mutta silti hänen kirjansa lukeminen tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin homejuustossa kylpeminen.

Irenen totuudet ovat nostettu jälleen kerran pöydälle kuin ruislimppu ja purkki maitoa. Pureskelkaa, olkaa hyvä.

P.S. Järjestys muotoutui sitä mukaa kun antisuosikkejani tuli mieleeni. On mahdollista, että unohdin jonkin ehdottoman Irenen kauhun; aivan kuten viime listaltani unohdin mahtavan Fight Clubin.        

                 

18 kommenttia:

  1. Aivan mahtava lista, SUURKIITOKSET nauruterapiasta! Listallasi ON todellisia kauhuteoksia ;)

    Steel, Roberts, Sparks (jolta olen jopa lukenut yhden kirjan), Cartland saavat minullekin kauhunväreet selkään, samoin Meyer ja James. Ei kiitos vain heille!

    Hirvisaari ei ole ihan niin paha, ja Minä, Katariina, osoittautui varsin laadukkaaksi historialliseksi viihderomaaniksi. Sofi Oksanen saa melko varauksettoman ihailuni, ei mahda mitään. Luen vastedeskin hänen teoksiaan, ilman kauhua ;) Dostojevski on minulle koetinkivi, mutta juur joku rohkaisi, että esim. Rikos ja rangaistus on kirjoitettu ennen varsinaisen korkeakulttuurikäsitteen syntyä, se on viihdettä, kirjoitettu sanomalehteen jatkokertomukseksi. Aion sen vielä selättää.

    Reijo Mäki ja Jussi Vares taas ovat suuria suosikkejani. Mäkeä pitää lukea humoristina, ei tosikkomaisesti. Jussi Vares on karikatyyri, jota muuten naiset pyörittävät mielensä mukaan. Jussi on hyväksikäytetty, eivät naiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, olkaa oikein hyvä! =D

      Historiallinen viihderomaani on minulle aika kauhua... =D Pieni annos historiaa voi olla, mutta että koko kirja, jaiks. Hienoa, että aiot vielä kokeilla herra Venäläistä.

      Voi ei, olenko ymmärtänyt Vareksen ihan väärin?! =D Noh, ehkäpä minä en sittenkään ryntää Mäkeä lainaamaan... =D

      Poista
  2. Ihana lista, kiitän nauruista!! Reijo Mäkeä olen lukenut noin parikymmentä sivua ja meinannut oksentaa... Ehkä motiivini ei ole ollut kohdillaan ^

    Näihin romanttisiin, Steeliin, Robertsiin yms en ole koskaan langennut. Terkuin epäromantikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja olkaa hyvä! Perustakaamme epäromantikkojen virallinen yhdistys! =D

      Poista
  3. Hauskuus sentään :D Minullekin E. L. James ja Stephenie Meyer ovat kauheita. Iiks.

    VastaaPoista
  4. Kiva kirjoitus! Muista kirjailijoista ei valitettavasti ole erityisen paljoa tietoa, mutta kyllä minusta iso D on kirjoittanut ihan lukukelpoistakin tarinaa. Yritin joskus nuorena herrana aloittaa sitä Rikosta ja rangaistusta, mutta tukehduin pullaan ja ajettelin antaa sen olla. Muistaakseni tänä vuonna luin kumminkin D:n lyhkäisempiä tarinoita, joissa oli kivojakin juttuja. Kellariloukko/Kirjoituksia kellarista on kiinnostava pieni romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Varmasti herra Venäläisellä on lukukelpoista tarinaa, en epäile sitä yhtään. Joskus kynnys on vain turhan korkea... Kiitos paljon vinkistä, ehkäpä joskus uskallan kokeilla jotain.

      Poista
  5. Kylläpä sai nauraa tätä lukiessa!

    Tuolta listaltasi olen lukenut vain Oksaselta kaksi kirjaa ja Meyeriltä Houkutuksen. Kumpikaan ei ole mun juttuja. Oksaselta olen lukenut Puhdistuksen ja Stalinin lehmät, ja aion kyllä varmaan vielä ainakin Baby Janen lukea, koska olen kuullut kavereiltani sen olevan parempi kuin nuo em. kirjat. Meyeriin en varmasti enää koske.

    Listaltasi löytyy sellaisia, joihin tuskin minäkään tulen koskaan tutustumaan sen syvemmin. Roberts vaikuttaa täydeltä lällyltä, samoin Steel ja Mäki ei vaan jostain syystä kiinnosta. Kerran piti analysoida jonkin Vares-kirjan kannen houkuttelevuutta äidinkielen tunnilla, ja kyllä alkoi toden teolla ärsyttää se kansi ja takakansiteksti, hyi (anteeksi nyt vain). Kovin luotaantyöntävää ainakin minulle, kuten dekkarit yleensä. Sparksilta olen lukenut Muistojen polun, joka ainakin sillon kaksi vuotta sitten oli ihan hyvä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Aika samankaltaisia fiiliksiä sinulla. On aina niin mukava lukea, kun joku paneutuu oikein kunnolla kommentoimaan, ja hauska vertailla, että mistä kukin tykkää ja mistä ei.

      Minua jo yököttää ne Vares-elokuvien traileritkin, että juu, ei minulle Mäkeä! =D

      Poista
  6. Hauska listaus :D Itse pidän listaltasi kyllä Dostojevskin ja Oksasen teoksista, mutta varsinkin Meyerista ja Jamesista olen ehdottoman samaa mieltä.

    Meyerin teos on vielä kirjallisesti jotenkin siedettävää, ja on yksinkertaista nuortenkirjallisutta, mutta ei vain uppoa minuun.

    E.L. Jamesin kirja taas oli mielestäni huonoin lukemani kirja, eritoten kirjallisesti, mutta myös juonellisesti. Ei ihme, että hän herättää useammassa lukijassa kauhunväristyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ymmärrän kyllä, että Oksasesta ja D:stä pidetään.

      Jokin siinä Twilightissa tökkii ja pahasti... Vaikka olisin kohdeikäinen, en usko, että olisin kovin suuri fani sittenkään.

      Jamesin sepostukset pysyköön kaukana minusta! Minulla on pippurisumutin valmiina! =D

      Poista
  7. Niin täyttä asiaa! Näistä on tullit tosin luettua vain Meyeriä, Oksasta, Robertsia ja Hirvisaarta mutta uskon niistä aiheutuneiden kauhunväristysten riittävän vielä pariksi tulevaksi vuosikymmeneksi. Jos ei niin voisin varovasti käydä pikkurillillä tökkimään Mäen tuotantoa. Huutonauroin kyseiselle kirjailijalle omistamaasi kohtaa lukiessani, voin sieluni silmin nähdä tämän ah niin maskuliinisen kaikkien naisten märimmän päiväunen joka ratkoo rikoksia tuosta vaan. Voi jessus, mistä näitä kirjoja oikein tulee? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan sinulle pikaista toipumista kauheista kokemuksistasi! =D Meinasin ensin laittaa Vareksen kohdalle, että mieshän varmaan ratkoo rikoksia pelkällä toisella koivelllaan... Mitä lie tekeekään sitten lopulla itsellään.. =D

      Samaa ihmettelen minäkin, mistä näitä tulee, mutta makuja on niin monia. Jotkut varmaan yökkäilee minun lukemilleni kirjoille. =D

      Poista
  8. Hei ja kiitos päivän parhaista kirjallisista nauruista!
    Sä olet kyllä mainio kirjoittaja, voi pyhä sylvi sentään miten hauskaa tekstiä! Eritoten tuo " naapurin mummon mattopiiska"-vertaus sai mut nauramaan ääneen, onhan tuo näyttelijäpariskunta niin puhki-läpi-veivattu kaupallisessa mediassa;-)

    Hihii, hauskaa iltaa sinulle; tv. yksi Lailan romaanien ystävä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kaunis, kiva että sain piristää sinua!

      Ja toki Lailasta saa tykätä; en minä aio polttaa roviolla niitä ihmisiä, jotka esim. näistä yllä olevista pitävät. =D

      Hyviä viikonloppuja sinulle! =D

      Poista
  9. En nyt heittele sinua mädillä tomaateilla, vaikka kymmeniköstäsi löytyikin jokunen minulle tärkeä kirjailija ;D

    Stephenie Meyerin Twilightit olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi ja löytyypä kirjat suomeksi omasta hyllystänikin. En tiedä mikä siinä vetosi.

    Sofi Oksasen Puhdistuksesta pidin kovasti, hivenen negatiivisista ennakko-odotuksista huolimatta. Baby Jane ei ollut niin hyvä, mutta ihan ok. Aion lukea Oksasta lisää.

    Nora Robertsilta olen lukenut niitä hivenen jännittävämpiä kirjoja, täysin puhtaasta romantiikasta en pidä minäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että sinä pidät Twilightista; ei haittaa vaikka iso, mätä tomaatti olisikin lätsähtänyt päin näköäni! =D Ehkä aikuisten Twilight-fanitus on yksi niistä maailman ratkaisemattomista mysteereistä... =D

      Poista