.

.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kosto pukee häntä



Maaliskuu on hyvä kuu saattaa loppuun joululahjakirja. Kevätauringon heikon hyväilyn voi tuntea jo poskillaan; se on lupaus tulevasta ja lämmittää mieltä, mutta yhtä lailla kurkistus menneisyyteen, parin kuukauden taakse aikaan, jolloin yö oli pitkä kuin pingviinin marssi, sytyttää suloisen liekin kirjallisuuden orjan - kirja on isäntä, me olemme renkiä - sydämeen. Millä paketilla tuo hulvaton punainen ukko, jolla on valkoinen ryöppy karvaa leuassaan ja nivelrikko takapuolessaan liiallisesta reessä istumisesta, ilahdutti minua? Oi, oi, ei kai se ole kirja! Oi, oi, ei kai se ole se kirja, jonka minä valitsin tavaratalon hyllyltä! Mikä yhteensattuma! Joulu-ukko on nero! Hän ansaitsee telepatian Nobel-palkinnon.

On aika palauttaa blogi takaisin sen nimen alkulähteille; King on täällä taas ja King on kuningas. Nomen est omen. (Opiskelen latinan nypläystä työväenopistossa; se on yhdistetty kurssi pitsinnypläystä ja latinaa. Osaan nyplätä pitsiä latinaksi.) Tällä kertaa King tarjoilee meille viime syksyn uutuuden, Pimeän yön, tähdettömän taivaan, jonka alle on mukava käydä makoilemaan, puun katveeseen, viltti harteilla ja termospullo kaakaota kainalossa, otsalamppu otsalla ja viileän yön kostea henkäys seuralaisena.

Pimeä yö, tähdetön taivas on pienoisromaanikokoelma, joka sisältää neljä tarinaa. 1922 kertoo maatalon isäntä Jamesista, joka laittaa vastahankaisen eukkonsa asuinjärjestelyt uuteen uskoon; tupa vaihtuu rottia vilisevään kaivon pohjaan. Siellä vaimo lepuuttaa ruumistaan ja katselee ikiuntaan, mutta saako isäntä rauhaa? Isossa kuskissa tapaamme mummoetsiväkirjailija Tessin, joka joutuu hirvittävän päällekarkauksen uhriksi. Sinnikäs nainen selviytyy ja löytää samalla itsestään uuden puolen, toisen Tessin, joka on valmis etsimään rikoksen tekijän käsiinsä. Kahden kauppa on klassinen myisitkö sielusi paholaiselle ja mihin hintaan- kertomus. Streeter on syövän runtelema miesrukka, jonka elo elämän pellolla odottaa korjuutaan. Hän tapaa mystisen ukkelin tien varren myyntikojulla; pöytä on tyhjä, mutta ukkelilla on jotain takataskussaan. Onnistuneessa avioliitossa Darcy saa pitkän ja kohtuu onnellisen avioliiton jälkeen tietää, että leppoisalla siipalla on sangen pöyristyttävä, pikku harrastus. Miten liiton käy, kun sen ytimeen luikertelee kolmas osapuoli, synkän salaisuuden mato?

Herra King on hyytävässä vireessä uusimmalla kokoelmallaan; tuulilasinpyyhkijät heiluvat puolelta toiselle sankassa lumituiskussa, kuningas istuu sisällä autossa lämpimässä ja ohjaa mutkaista vuoristotietä, ja minä törötän auton katolla ja pidän kiinni kattotelineistä. Kyyti on kylmää ja vaarallista, mutta himputti että pyyhkimet tekevät tarkkaa jälkeä! Hyvin pyyhkii, vaikka hampaita kalisuttaa! Ohjaimet ovat ammattitaitoisen kuljettajan käsissä; hätää ei ole, kunhan muistaa pitää itse kiinni. Pyyhkijä hinkkaa tuulilasia, lumi pöllyää kuin hilsepilvi olalta, kun se repii aukkoa ihmisen sielun hämärimpiin, hämähäkinseittien peittämiin kolkkiin, ja isku iskulta, paljastuu kova, lasinen totuus, totuus, jota herra kynäniekka pakottaa katsomaan suoraan silmiin. Totuudella on silmät, mutta ne eivät aina ole ystävälliset ja reilut. Pidän kiinni, tukkani leuhottaa tuulessa kuin tuulikoneen voimalla Euroviisulavalla, ja nautin. Ratkiriemukkaita nämä Kingin kiertoajelut!

Kirjan ensimmäinen tarina sijoittuu 1920-luvulle, ja King onnistuukin vangitsemaan tuon aikakauden 133-sivuiseen tyrmäänsä erittäin hyvin. Siellä on ja pysyy! Ajan henki on 1922: n vahvin liittolainen; itse tarina kirmaa jossain lähipellolla myyrien kanssa; ei etäällä, mutta sen verran etäällä, että 1922:n osa on olla pelkkä lämmittelybändi. Pääesiintyjät ovat vasta tulossa! 1922 ei ole huono, mutta jokseenkin verkkainen ja keskinkertainen Kingin tekeleeksi. Seuraavaksi lavalle kiiruhtava Iso kuski on mainio, useita populaariviittauksia sisältävä loukatun naisen kostoretki; se on raaka, hilpeä ja ironinen. Tess on mahtava päähenkilö; rikkaalla mielikuvituksella varustetun Tessin seurassa ei käy aika pitkäksi. King hämmästyttää jälleen kerran, kuinka hienosti hän pystyy asettumaan naisen pääkoppaan. Olen varma, että herra King oli nainen edellisessä elämässään. Ei kovin kaukaisessa sellaisessa. Iso kuski on intensiivinen ja herkän kotoisa samalla kertaa. 

Kahden kauppa on teoksen lyhyin pyrähdys; se on sopiva välipala kahden pidemmän ja raskaamman tarinan välillä. Ei Kahden kauppa ole silti mikään iloinen tivolikierros, vaan se painaa päälle kuin pelästynyt norsu viidakossa. Se saa pohtimaan omia mahdollisia ratkaisuja samassa tilanteessa. Viimeisenä lavalle astuva Onnistunut avioliitto levittää särmikkään kuorrutuksen karmealla, rohkealla ja uskottavalla veitsellään; tuloksena on pimeän ihmismielen myrkyllinen kakku, josta ottaa palan kerrallaan, halusi tai ei. Sitä työntää kätensä kakkuun kerta toisensa jälkeen, aivan kuin lapsena työnsi kielensä pakkasilman kylmettämään rautakankeen, vaikka tiesi, että vaaleanpunainen nahkakaistale jää siihen kiinni.

Koston halu, syyllisyys ja tietynlainen ahneus kulkevat käsi kädessä Pimeän yön, tähdettömän taivaan viitoittamaa tietä, jonka varrella hirviöt vaanivat puskissa. Hirviöt, joiden ei tarvitse olla kuun paisteessa loistavia, läpikuultavan hohtavia torahampaisia ihmissyöjiä. Hirviöt, jotka ovat postinkantajia, aviomiehiä, reippaita naapureita. Hirviöt, jotka ovat tavallisia. Sillä suurin kauhu asuu hirviössä nimeltä ihminen. Yksi tällainen ihminen voi laukaista toisessa, kunnollisessa ihmisessä minihirviön; joskus sankarin ja hirviön välinen kuilu ei ole niin suuri kuin voisi olettaa.

King kirjoittaa loppusanoissaan - jotka ovat aina mielenkiintoisia - seuraavasti: Minulla ei ole mitään korkeakirjallisuutta vastaan, joka yleensä käsittelee epätavallisia ihmisiä tavallisissa tilanteissa, mutta sekä lukijana että kirjailijana minua kiinnostavat paljon enemmän tavalliset ihmiset epätavallisissa tilanteissa. Juuri näin, maestro. En voisi olla enemmän samaa mieltä.

Avioliitto oli kuin talo, joka oli jatkuvasti rakenteilla, talo johon valmistui joka vuosi uusia huoneita. Ensimmäisenä aviovuotena liitto oli kuin mökki; kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha liitto oli valtava talo. Siinä oli väistämättä pikku nurkkia ja komeroita, suurin osa pölyisiä ja hylättyjä, ja joissakin oli muutama epämiellyttävä reliikki, joita ei olisi välittänyt löytää. Mutta ei se maata merille vienyt. Pikkujuttu. Sellaiset reliikit piti joko heittää menemään tai viedä Pelastusarmeijalle.

Alkuteos: Full Dark, No Stars
Julkaistu Suomessa: 2012
Sivumäärä: 355          

Tämä kirja saa: Neljä kirjanmerkkiä. Ehjä ja karun voimakas kirja, jonka tarinoiden takana häilyy yhteneviä teemoja. Ensikertalainen voisi hyvin aloittaa Kingiin tutustumisen kokoelmalla.    
   

             

10 kommenttia:

  1. Wou, mikä uusi fressi lookki :D Kaunis ja keväinen!

    Hienosti on Kingi tuossa sanaillut tavallisista ihmisistä epätavallisissa tilanteissa. Tämä taitaa olla melko pelottava kirja... Nythän Kingiltä on tulossa (tai tullut?) se uusi, joka vaikuttaa "turvallisemmalta" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aloinkin kaivata jotain raikkaampaa lookkia; en nyt vielä tiedä onko tämä nyt vain väliaikainen vai mitä. Katsotaan. =D

      Hmm, en nyt oikeastaan tiedä, oliko tämä varsinaisesti pelottava. Ainoastaan ensimmäisessä tarinassa oli sellaisia perinteisimpiä kauhun elementtejä; muut olivat lähinnä piinaavia, psykologisia tarinoita.

      Minulla on itse asiassa juuri työn alla se uusi paksukainen. =D Kingiä Kingin perään, se on hyvä alkukevään motto! =D

      Poista
  2. Noiden joululahjakirjojen kanssa voi hyvin käyttää sanontaa parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itse en nimittäin ole vielä ehtinyt aloittaa pariakaan kirjaa, jotka pukki toi, mutta ehkä olen saanut ne luettua viimeistään ensi jouluun mennessä! :)

    Mukavaa, että sinäkin tykkäsit tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi - vai epäonneksi? - minä sain vain yhden kirjan jouluna. =D Onhan tässä aikaa, mukavahan niitä joululahjakirjoja on lukea vaikka sitten kesähelteellä. =D

      Kyllä, minun on tosin aika vaikea olla pitämättä Kuninkaasta. =D

      Poista
  3. Oho, täällähän on tehty blogisisustamista! Keväistä totta tosiaan :)

    Yritin malttaa mieleni ja kurkata vain arviosi kirjasta... Pitäisiköhän minunkin ottaa vampyyrikirjojen kaveriksi Kingiä :) Vuorossa taitaa olla Maantievirus matkalla pohjoiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan "säätää" hieman lisää, mutta pitäisi kaivaa siihen jostain energiaa... =D

      Vampyyrikirjojen kaveriksi sopii vallan mainiosti King; ne täydentävät toisiaan mukavasti. =D Minä taisin lukea Maantieviruksen viime vuonna.

      Poista
  4. "nivelrikko takapuolessa" -hahahah! :D

    Oi, ihastuin neljännen kappaleen kerrontaasi, ei epäilystäkään keneltä viehättävän rönsyilevä kirjoitustyyli on peräisin ;)

    Tarinoiden teemat kuulostavat mielenkiintoisilta, täytyy tämäkin omaan kokoelmaan haalia jossain välissä, vaikka noita lukemattomia Kingejä hyllyssä vielä onkin. Ei ole parempaa lahjaa kuin kirja, olkoot sitten joulu, synttärit tai syntymättömyyspäivä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tällainen rönsypirkko minä olen aina ollut; joskushan asiat voisi sanoa ihan suoraan. Mutta eihän se olisi yhtään niin hauskaa! =D

      Nämä ovat hyviä tarinoita, ravisuttavilla teemoilla. Kirjalahja on aina mahtava! Varsinkin syntymättömyyspäivänä!(toisin sanoen odotan 364 kirjalahjaa vuodessa plus syntymäpäiväkirja lisäksi.)=D

      Poista
  5. Ops, I did it again... Haastoin sinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt Britney laulaa korvissani... =D Kiitos, otan haasteen ilolla vastaan!

      Poista