.

.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Suosikki tv-sarjat osa 2: 1990-luku



Viimeksi muistelin 80-luvun sarjoja, ja nyt siirrymme (suloiselle) 90-luvulle, aikaan, jolloin tämä neiti kuljeskeli pitkin koulun käytäviä flanellipaidoissaan, maihareissaan, leviksissään ja hiuksissaan, joiden väriskaala käsitti laajan kirjon. Yhdeksänkymmentäluvun alussa lapsuus piti minua tukevasti otteessaan, mutta vuosikymmenen puolen välin tienoilla aloin päästä teini-iän ihmeelliseen maailmaan. Kun siitä räpistelin (vaivoin) irti pujahdin laillisesti aikuisen ikään vuosikymmenen lopulla. Tälle ajanjaksolle mahtuu (hirveän) monta tv-suosikkia, mutta yritän saada jonkinlaisen järjen ja järjestyksen. (Sitä odotellessa.)

1. Buffy, vampyyrintappaja (Buffy the Vampire Slayer) My all time favourite! Maailman paras sarja (yhdessä Doctor Who:n kanssa) ja on sitä yhä - katselin nimittäin sarjan uudelleen viime keväänä ja olin myyty. Luulen, että sain tällä "aikuiskierroksella" sarjasta jopa enemmän irti kuin silloin nuorempana. Sarja loppui 2000-luvun puolella, mutta nostan sarjan tähän 90-luvulle. Buffy! Spike! Cordelia! Willow! Xander! Angel! Giles! Ja kumppanit! (Spike on tietenkin lempihahmoni, ja by far, The Best Vampire ever.) Buffy-faniuteni on sitä luokkaa, että voisin tehdä sarjalle ikioman bloggauksen, aivan kuten tein Doctor Who:lle viime vuoden lopussa.

2. Salaiset kansiot (The X-files) Kuka voisi unohtaa Scullyn ja Mulderin? Ja kaiken sen muun mahtavan? Ne mustat jutut silmissä. Sloganin The Truth is Out There. Tupakkamiehen. Skinnerin. Tunnusmusiikin, joka pitää aina viheltää. Mutta myönnän, että olen unohtanut paljon ja haluaisin katsoa sarjan uudelleen. Sarja on uusittu (kai) moneen kertaan, mutta en ole silloin ollut valmis uusintakierrokselle. Nyt voisin olla. Voi kun Salaiset Kansiot löytyisi suomalaisesta Netflixistä! Ensi vuonna Salaiset kansiot palaa ruutuun uusin jaksoin. En tiedä mitä ajatella tästä. Se on huikean jännittävän hauskaa ja samalla arveluttavaa, mitä jos homma ei enää toimikaan?

3. Äärirajoilla (The Outer Limits) Uudempi versio. Kaipaan tätä sarjaa todella! Olen toivonut monesti, että sarja uusittaisiin, mutta en ole ainakaan huomannut, että niin olisi tapahtunut. Sarja onnistui yllättämään minut useamman kerran ja muistelen, että sarjan tunnelma oli puistattavan ainutlaatuinen. En muista kuin muutaman välähdyksen koko sarjasta, ja nuo välähdykset ovat, hmm, sanotaanko että mielenkiintoisen hämmentäviä. Tämä sarja koostuu enimmäkseen (muistaakseni) itsenäisistä jaksoista, eikä varsinaista jatkuvaa juonta ole, mutta se ei haitannut ollenkaan.

4. Pelottaako? (Are You Afraid of the Dark?) Tämä oli lempisarjani ennen kuin löysin hurjemmat sarjat. Mikäli se ei ollut Tohtori Sykerö, joka herätti kiinnostukseni kaikkeen mahdollisimman kummalliseen, ehkä se oli juuri Pelottaako? Niin parasta. Ne tarinatuokiot nuotion äärellä, mitä ne lapset tänään minulle kertovat, täällä minä istun ja odotan sohvan nurkassa korvat höröllä. 

5. Saarroksissa (The Prisoner) Tiedän toki, ettei tätä sarjaa ole tehty 90-luvulla, vaan 60-luvulla, mutta otan sarjan tähän väliin, koska olen mitä ilmeisemmin nähnyt sarjan ensimmäisen kerran 90-luvulla melko nuorena - ja kun käytin ilmiömäisiä tietokonetaitojani löysin hyvin häilyvän epävarman tiedon, että sarjaa olisi esitetty uusintana 90-luvun alussa. Tämä sarja on mieletön. Aivan parasta. Se on WTF-meininkiä. Katsoin sarjan uudelleen 2000-luvun puolella (?), jolloin se tuli uusintana eräänä kesänä. (?) Olen katsonyt myös amerikkalaisen uusintaversion vuodelta 2009 - se ei tietenkään ole alkuperäisen luokkaa, mutta oli sitä hauska katsoa.

6. Melrose Place Vihdoinkin rehellisen kunnollinen ysärisaippuadraama! En ollut koskaan Beverly Hills 90210:n suuri ystävä, koska se oli minusta melko tylsä juonineen ja hahmoineen. En katsonut sitä loppuun asti. Mutta Melrose Place! Täysin sekopääviihdettä, mutta ah niin koukuttavalla tavalla. Ensin oli Dallas, sitten oli Dynastia ja kolmantena tuli Melrose Place. On hauskaa bongata Melrose Place:n näyttelijöitä nykysarjoista, aivan kuin tapaisi vanhoja, tuttuja ystäviä.

7. Pimeyden sydän (Profiler) Monenlaisia poliisi/agentti/rikossarjoja on tullut aikojen saatossa katsottua, mutta Pimeyden sydän nousee joukosta kärkipäähän erilaisuudellaan. Haluaisin (tämänkin) katsoa uudestaan, jotta saisin tietää, että onko sarja pitänyt voimansa ja pyyhkisikö se lattiaa nykypäivän vastaavilla rikossarjoilla. (Mahdollisesti, sillä seuraan nykyään oikeastaan vain yhtä vastaavaan kategoriaan uppoavaa sarjaa.)

8. Kameleontti (The Pretender) Voi tämä sarja oli myös niin hyvä! Vai onko aika kullannut muistot? Ihailin tämän sarjan karismaattista pääparia, joiden kissa ja hiiri-leikki jaksoi aina viihdyttää. Sopivasti mystinen sarja, joka kutkutti minua loppuun asti.

9. Ally McBeal Täydellisen omituinen komediallinen lakisarja, ja minä olin innoissani, hei kaikkien lakisarjojen pitäisi olla tällaisia! Niin hulvatonta ja outoa menoa, ja ehkä juuri siksi uusi jakso Ally McBealiä oli minulle aikoinaan yksi viikon kohokohdista. Hassua kyllä, mutta en pitänyt itse Allystä kovin paljon, mutta ne muut hahmot! Parhautta!    

10. Niin sanottu elämäni (My So Called Life) Teini-ikäni ehdoton Must-juttu. Ja voitteko te kuvitella, että sarja lopetettiin 19 jakson jälkeen huonojen katsojalukujen vuoksi? Argh! Minä katsoin sarjaa ainakin kymmenen ihmisen intensiteetillä. Tämän sarjan myötä tutustuin mm. sellaisiin nimiin kuin Claire Danes ja Jared Leto.   

Näiden lisäksi katselin mm. seuraavia, ovatko nämä teille tuttuja?

Kullannuppu (Blossom)
Isojen poikien leikit (Boy Meets World) 
Tie Avonleaan 
Elämä voittaa (Life goes on)
Piru irti (American Gothic)
Frendit (alkoi tosiaan jo 90-luvulla!)
Sunset Beach (!)
Kolmas kivi auringosta (3rd Rock from the Sun)
Twin Peaks 
Pulmuset (Married... with Children)
Nanny
Dharma & Greg
Todella upeeta (Absolutely Fabulous)
Sabrina, teininoita (Sabrina the Teenage Witch)
Puhtaat valkeat lakanat 
Ruusun aika
Viiden juttu (Party of Five) 

Ooh, unohdinko jotain? Säästelen osaa sarjoista 2000-luvun puolelle, sellaisia, jotka alkoivat 90-luvun lopulla. Until next time.




                        

16 kommenttia:

  1. Oi, Pelottaako? oli jo ihan unohtunut kokonaan, se oli kyllä hyvä. Sabrina, teininoita oli myös mahtava. Frendit on oma ikisuosikki, juuri katselinkin koko sarjan alusta. Dharmaa & Gregiä, Pulmusia ja Kolmas kivi auringosta tuli katsottua myös aika paljon. Sinkkuelämää sitten myös tietysti, mutta se alkoikin vasta loppupuolella 90-lukua, enkä sitä silloin katsonutkaan, hieman liian nuori olin vielä sille sarjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi oikeastaan aika hauska katsoa noita Pelottaako?- jaksoja joskus uudestaan. =D Frendit tuli silloin kun se ensimmäistä kertaa tuli katsottua alusta loppuun, mutta uusinnoille en ole lämmennyt, Frendit ei kuitenkaan ole minun suosikki sit-comini. Sinkkuelämää on tietenkin ehdoton - sen säästin seuraavalle listalle. =D

      Poista
  2. Haha, ihan mahtava tuo viimeinen kuva (mutta ei valitettavasti totta) :D

    Mutta joo, asiaan... Tästä listasta löytyikin jo muutama, joista en ole ikinä kuullut, mutta jotka jäivät kiinnostamaan. Buffyn kanssa kävi samoin kuin sulle, eli muutaman vuoden takaisella aikuisiän uusintakierroksella rakastuin siihen totaalisesti, ja huomasin saavani siitä paljon enemmän irti. En aikoinaan edes katsonut kaikkia jaksoja, joten ehkä jonkinlainen jatkuvuuden tunne jäi sitten puuttumaan, tai en tosiaan keskittynyt tarpeeksi ja erottanut kaikkia nyansseja.

    Salaiset kansiot oli myöhäisillan suosikki (jota äitinikin jostain syystä katsoi aina välillä, mutta luulen Mulderilla olleen jotain osuutta asiaan ;D), ja Pelottaako?-sarjaa muistaakseni katsoin koulupäivien jälkeen (samoin Malcolm in the Middleä, mutta se onkin jo 2000-lukua). Melrose Place (jonka katsoin jokin aika sitten uudestaan), Ally McBeal, Isojen poikien leikit, Frendit, Kolmas kivi auringosta, Pulmuset, Nanny, Dharma & Greg, Sabrina ja Viiden juttu ovat myös tuttuja ja pidettyjä (Twin Peaksia en ikinä telkkarista katsonut, mutta nykyään se on yksi ikisuosikeistani).

    Jostain syystä mieleen putkahti myös samannimisestä leffasta tehty sarja Weird Science eli Lisa ja pojat.

    Pitää kyllä oikeasti katsoa osa näistä uudelleen, ihania muistoja kaikista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, en voinut vastustaa kuvan laittamista tuohon loppuun. =D

      Silloin kun minä olen Buffya katsonut ensimmäisen kerran taisin monesti tuskailla huonojen lähetysaikojen kanssa - ainakin sarjan loppuvaiheessa sarjaa taidettiin esittää suurinpiirtein keskellä yötä ja silloin tallennusmahdollisuus oli ihana VCR (ainakin meillä) ja muutenkin taisin unohdella lähetyksiä; itse asiassa luulen, etten ollut aivan kaikkia jaksoja edes nähnyt, varsinkaan kuudennelta ja seitsemänneltä kaudelta, mutta onneksi asia on nyt korjattu. Eli aika samanlaiset tarinat meillä Buffyn suhteen, mahtavaa!

      Juu, Salaiset kansiot taisi ainakin jossain vaiheessa tulla vanhaan kunnon 22.30 aikaan MTV:ltä. Piti googlata tuo Malcolm in the Middle - ja ahaa, se on siis Veljemme on nero, ihan tuttu sarja ja ehkä jonkin jakson sieltä täältä olen sitä silloin aikoinaan katsellut. Minäkin olen katsonut Melrose Placen uudestaan, mutta siitä alkaa olla jo aikaa. Twin Peaksiä olen katsellut melko nuorena ja enkä varmasti ole oikein ymmärtänyt, missä mennään - ehkä en ymmärtäisi vieläkään. =D Olen useasti ajatellut, että katsoisin sen uudestaan, mutta sitten tulee se mielikuva tahmeasta ja hitaudesta ja hämäryydestä (mikä ei ole välttämättä huono asia), niin en ole oikein saanut itseäni (vielä) innostumaan asiasta.

      Hei, joo, muistan Lisan ja pojat! Katsoin sitä ainakin joskus.

      Minusta on niin mukavaa katsella vanhoja suosikkeja uudelleen, varsinkin tänä vuonna olen innostunut asiasta. Ja ehkä jotenkin myös tuntuu, että nykypäivän televisiotarjonta on vähän mitä sattuu, toki mahtavia helmiä löytyy edelleen! =D

      Poista
    2. Joo, lähetysajat olivat tosiaan Buffyssa epäkäytännölliset. Jossain vaiheessa katsoin sitä salaa, mutta muistan joskus katsoneeni sarjaa ihan iltapäivästä tai alkuillastakin. Joko kyse oli VHS-kasetin nauhoituksesta tai uusinnasta, en muista. Tallennus- ja katselumahdollisuudet ovat tätä nykyä vähän erilaisemmat, ja hyvä niin :D

      Twin Peaksissa on ihana tunnelma, mutta tahmeasti se tosiaan etenee ja kaikkea ei varmaan kukaan ymmärrä :D Suosittelen silti kokeilemaan, ja voin sen verran lohduttaa, että se on paljon ymmärrettävämpi kuin David Lynchin leffat ;)

      Poista
    3. Niinpä, nykyään on pikkuisen erilaista tuo ohjelman katsominen, ei haittaa vaikka unohtaa lähetysajan, niin melkeinpä kaikki löytyy netistä. =D Tai no eipä tuota tule oikeastaan katsottua enää televisiota "suorana" samaan malliin kuin ennen vanhaan. =D Itse en muista yhtään mihin aikoihin olen katsonut Buffya sarjan alkuaikoina - ainoastaan niistä viimeisimmistä kausista on just tuo "huono lähetysaika" muistikuva.

      Olen pari Lynchin elokuvaa katsonut, joten ehkä se Twin Peaks sieltä vielä valloitetaan uudestaan minun toimestani! =D

      Poista
  3. Kirjailin itsekkin suosikkisarjani. Sabrinaa on tullut katsottua. Lapsena kuvittelin kissan olevan oikea :) Twin peaksissa olen toisen kauden puolivälissä, mutta se ei oikein etene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sabrinan kissa on just paras! =D Se on ihana. Twin Peaks on kyllä omanlaisensa. Käyn kommentoimassa listaasi jahka ehdin.

      Poista
  4. Näistä en katsonut kuin Twin Peaksin, mutta se tuli muistaakseni jo 1990 Usassa ja Suomessa 1991. Mr Bean sarja oli 1990-luvun parhaita, toista kuin nämä nykyleffat.

    Itse asiasa unohtui viime kerrasta 1980-luvulta, että sekä Mennyt maailma ja Berlin Alexanderplatz tulivat 1980-luvulla, johon vuosikymmeneen ajoittui muistaakseni myös Fannyn ja Alexanderin sarjaversio. Muistakseni Pulttibois ja Hymyhuulet ajoituivat 1980-luvulle tai Pulttibois jatkui 1990-luvulle asti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä, Twin Peaks tuli ekan kerran jo 90-luvun alussa. Unohdin aivan Mr. Beanin, katsoin sitä aina, ihana Mr. Bean!

      Nämä muut mainitsemasi ulkomaiset ovat minulle outoja. Ja kyllä, toki tuli katsottua myös näitä kotimaisia sketsiohjelmia aikoinaan paljon, juuri noita yllä olevia, Kummelia ym. Soitinmenot oli myös suuri suosikkini - tsekkasin juuri että se onkin 80-luvun sarja alunperin. =D

      Poista
    2. Mennyt maailma perustuu Evelyn Waughin klassikkokirjaan, myös Berlin Alexanderplatz perustuu kirjaan, eli ne eivät ole niin kuin Dallas tai Dynastia varta vasten tv-sarjoiksi tehtyjä.

      1990-luvun alussa alkoi pyöriä Suomessa Kauniit ja rohkeat, joka lienee ollut ensimmäinen suosittu joka arkipäiväinen fiktiosarja Suomessa, ennen sarjoja esitettiin kerran viikossa, ilmiö oli jo yleinen esim. USA:ssa ja Australiassa aiemmin, nykyisinhän kanavilta tulee päivittäisiä sarjoja jopa kotimaisia esim. Salkkarit, Uusi päivä ym, kumpaakaan en ole katsonut, mutta lienevät suosittuja.

      Poista
    3. Noita hieman googlailinkin että muistaisinko sarjoja, mutta eivät kuulostaneet sittenkään tutuilta, ihan mielenkiintoisen oloisia.

      Monia päivittäissaippuasarjojakin on tullut aikoinaan seurattua, mm. Kauniita ja rohkeita, varsinkin silloin alussa - sitten myöhemmin aina välillä seurasin, välillä en. Nyt en ole enää useampaan vuoteen seurannut. Joskus harvoin saatan ihan vain huvin vuoksi vilkaista jonkin jakson, että ketä roolihenkilöitä siellä nykyään pyörii. =D Salkkareita katsoin silloin kun se alkoi ja katselin sitä ehkä parisen vuotta. En ole yli kymmeneen vuoteen sitä seurannut ja välillä ihmettelen, miten sarja yhä pyörii. =D Uutta päivää en ole koskaan katsonut.

      Poista
  5. Heitän sulle haastetta :) http://mustelumo.blogspot.fi/2015/10/liebster-award.html

    VastaaPoista
  6. Buffy on edelleen yksi suosikkisarjoista <3 Kaikki boksit löytyy hyllystä ja olen kattonut nuo kaudet läpi monta kertaa :D

    Pelottaako oli jännä kans :D Katoin penskanakin melko vähän telkkaria joten suurin osa sarjoista on nimeltään tuttuja, mutta ei sen enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buffy on kyllä niin paras! Minulta löytyy vain eka kausi DVD:nä, jonka hankin pari vuotta sitten - loput katsoin Netflixistä tosiaan vasta viime keväänä. Nyt olen siis kaksi kertaa katsonut sarjan.

      Pelottaako? oli aikanaan niin jees. Olin aina ihan innoissani kun se tuli. =D Minä olen kai ollut aina enemmän tai vähemmän tv:n suurkuluttaja. Tosin nykyisin ei tule kuin iltaisin katsottua parisen tuntia telkkaa, mutta kai sekin on aika paljon. =D

      Poista