Top Ten recently watched movies

Viime bloggauksen lopussa aprikoin seuraavan tekstini ilmestymisajankohtaa - ehkä menee neljä kuukautta, ehkä never, mutta ajattelin olla hurja ja nipistää tuon ajanjakson noin neljään päivään. (Oikeasti on mennyt yli neljä neljä päivää, mutta you know what I mean.) Hahaa, ette varmasti uskoneet tällaiseen mahdollisuuteen!

Olen elokuvien suhteen siinä mielessä jännä tapaus - toki monen muunkin asian suhteen - että välillä otan parin viikon spurtin ja katselen monta elokuvaa, ja sitten voi mennä kuukausia, etten katso yhtäkään. Alkuvuodesta tuli otettua tällainen spurtti ja katsoin kasan elokuvia, sittemmin tahti on hiipunut lähes olemattomiin, ja olen viihtynyt enemmän tv-sarjojen parissa. (Salaiset kansiot on uusintakierroksella tällä kertaa, olen jo puolessa välissä sarjaa.)

Mikä sen viehättävämpi idea kuin esitellä näitä viime aikoina näkemiäni ja pitämiäni elokuvia. Järjestys on sellainen suurinpiirteinen, ei absoluuttinen totuus. Ja varoituksen sana; elokuvamakuni ei ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä, rakastan mind-fuck-tyylisiä elokuvia, mutta aina välillä mukaan mahtuu myös hyviä straight-forward-elokuvia. Mainittakoon että romanttiset komediat ovat minulle lähinnä kauhua, kuten täysin aivottomat toimintaleffat. (Kaikki eivät onneksi ole aivottomia.)

1. Triangle (2009) Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää perinteiseltä aavelaiva-leffalta, mutta sitä se ei ole. Wikipedia määrittelee Trianglen psykologiseksi kauhutrilleriksi. Tästä elokuvasta ei kannata tietää juuri mitään etukäteen, joten on parempi jättää kuvaus tähän. Just watch it!

2. Predestination (2014) Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää perinteiseltä hyvin tehdyltä draamalta (hmmm, alanko toistaa itseäni, en kai)  mutta hartaan ja kiinnostavan pohjustuksen jälkeen tarinasta alkaa löytyä hämmentäviä ulottuvuuksia. Vaikka leffa ei onnistunut yllättämään minua sataprosenttisesti, pidin kuitenkin suunnattomasti elokuvan atmosfääristä.

3. Coherence (2013) (Jos aloitan tämänkin kappaleen tämä elokuva saattaa aluksi näyttää- sanoilla menen ulos ja huudan argh!) Tämä elokuva saattaa aluksi näyttää (AAAARRRGHHHH!) levottomalta ja ärsyttävältä - ensimmäiset kymmenen, viisitoista minuuttia ovat nimittäin sellaisia, mutta sitten jotain tapahtuu ja tarina lähtee vetämään, se avautuu pala palalta ja palkitsee katsojansa. And you know what. Tästäkään ei kannata tietää paljon mitään etukäteen.

4. Lucy (2014) (Nyt en aloita samalla tavalla. En varmasti.) Lucy on isomman budjetin leffa (jei, hurraa, minä tein sen!) ja aika toimintapainoitteinen, mutta tässä toiminnassa on jotain muutakin kuin pelkkää räiskintää. Visuaalisesti upea elokuva, jossa on oikeasti think outside the box- sisältöä. Yllättävää että pidin jopa Scarlett Johanssonista, vaikka hän ei yleisesti kuulu lempinäyttelijöihini. (Hahaa, aivan kuin minulla olisi varasto täynnä näyttelijöitä, joista valitsen jonkun ihmisparan esiintymään.)

5. Moon (2009) Tässä elokuvassa ei olla kuutamolla, vaan kuussa. Eräs mies työskentelee yksinään kuuasemalla ja - niin mitä? Tämä scifi-mysteeri on parempi kokea ilman sen kummempia odotuksia. Moon:in tunnelma on harmaan elegantti ja hypnoottinen hitaahkosta temmostaan huolimatta. Moon on mielestäni huomattavasti parempi avaruuselokuva kuin paljon hehkutettu Gravity. (Niin ja Interstellar on tietenkin omassa Christopher Nolan OMG The Best Ever-kastissaan.)        

6. Time Crimes - Los Cronocrimenes (2007) Oli virkistävää katsoa pitkästä aikaa espanjalainen elokuva. Time Crimes oli ollut kauan katselulistallani ja sain sen viimein katsottua. Aikamatkailu on lähellä sydäntäni, of course, se on yksi lempiharrastuksistani, ja vaikka elokuva on helpohko aikamatkailuelokuvaksi ja vaikka sen päähahmo on kertakaikkisen typerä, nautin silti sen maailmasta.

7. Primer (2004) Primer on sitten kokonaan toisenlainen aikamatkailukokemus kuin Time Crimes, vaativa sellainen. Katsoin elokuvan toiseen kertaan tänä vuonna, ensimmäisen kerran katsoin sen muutama vuosi sitten. Nyt toisella kerralla ymmärsin asioita paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta en vieläkään onnistunut nappaamaan kaikkia nyansseja. Primer on luultavasti elokuva, jonka pariin palaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos haluat pääsi sekaisin, this one is for you!

8. Man from Earth (2007) Erittäin mielenkiintoinen pikkuelokuva miehestä, joka kertoo hämmästyttävän tarinan menneisyydestään. To believe or not to believe? Elokuva, jossa ei käytännössä tapahtu mitään, mutta keskustellaan sitäkin enemmän, ja sitä kautta, voi olla, että tapahtuu enemmän kuin monessa elokuvassa yhteensä.   

9. Pandorum (2009) Katsoin tämän tieteismysteerikauhuwhatever-elokuvan vahingossa (hah hah) toiseen kertaan. Luulin etten ollut sitä katsonut, ja jonkin matkaa elokuvan edettyä huomasin että kappas, olen nähnyt tämän, mutta en muistanut avaruusalusseikkailun käänteitä nimeksikään. Joten katsoin toistamiseen, minkä se kesti erinomaisesti.

10. Time Lapse (2014) Ja ooh, elokuva, joka liittyy aikaan, wau, miten tämä tällaiseksi meni? Time Lapse:a ei voi kehua hienoista näyttelijäsuorituksista, mutta se on joka tapauksessa yllättävän viihdyttävä ja kiihdyttävä aikamanipulaatiotarina.

Tässä muutama muu mukiinmeneväksi havaittu elokuva:

Oculus (2013) (Amy! Siis Karen Gillan! Pidin paljon, vaikka yleensä puhdasveriset kauhuleffat saattavat kyllästyttää minua.)

The Thirteenth floor (1999) (Matrixin varjoon jäänyt mysteerielokuva, joka on näppärä pakkaus, tosin hivenen ennalta arvattava.)

Another Earth (2011) (Mitä jos taivaalle ilmestyisi toinen maapallo? Vähäeleinen ja pohdiskeleva leffa, jonka pääosassa ihana Brit Marling.)

I Origins (2014) (Mitä silmäsi kertovat sinusta? Paljon. Tässäkin elokuvassa näyttelee Brit Marling.)

The Guest (2014) (Vaikka elokuvan viimeiset kymmenen, viisitoista minuuttia ovat melkoista kuraa, leffan alkupuoli on mukavan hypnoottista trillerimeininkiä. Voi olla, että myös Dan Stevensin olemus hypnotisoi. Ehkä.)

Maze Runner-Labyrintti (2014) (Hieman kuin teineille suunnattu Kuutio, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani. Ei ollut mikään ihme, että pidin Maze Runnerista. Kuin tomusokerina päällä leffassa viilettää suloinen Dylan O´Brien. Voi olla, että katson Teen Wolf:ia. Saatan olla 30+, mutta so what, miksi en katsoisi.)

Edge of Tomorrow (2014) (Viihdyttävä isomman budjetin seikkailu, joka - ette kyllä arvaa - leikkii ajan kanssa.)

Safety Not Guaranteed (2012) (Ehkä romanttisin elokuva, jonka olen katsonut viime aikoina, mutta onneksi tämä pikku indie-tarina on loppujen lopuksi paljon enemmän.)

Mitä elokuvia te olette katselleet lähiaikoina? 

130 Days of Silence

Takana on yli neljän kuukauden blogihiljaisuus. Mahdollisesti kukaan ei ole edes huomannut. Ei se mitään, en ole huomannut sitä varsinaisesti itsekään. Muutaman kerran olen aloitellut blogitekstiä, kirjoittanut pari riviä, ja kohta olen ollut sellaisissa fiiliksissä, että nääh, en jaksa ja poistanut koko tekstin. Saa nähdä miten käy tällä kertaa. Joko kohta tulee nääh, en jaksa? Yritetään. Ehkä saan tällä kertaa jotain aikaiseksi ilman että tulee tunne, että minun pitää mennä hakkaamaan päätäni seinään - mukava, pikku harrastus muuten - luettuani hölmöjä lauseitani. Olen kyllä kirjoittanut kaunokirjallisia tekstejä (voitteko uskoa, että kirjoitan sellaisia?!) viime kuukausina, ja ne ovat sujuneet hyvin. Ehkä pitäisi alkaa kirjoittaa blogia novellimuodossa tai jotain. Hah hah haa. Säikäyttäisin viimeisenkin uskollisen lukijani tiehensä. (Jaksan kovasti uskoa, että minulla on yksi uskollinen lukija, toki sekin voi olla kuvitelmaa ja harhaa ja satakiloa hattaraa. Ja yksisarvisia. Sillä erotuksella että yksisarvisia on olemassa.)

Kirjoja olen tietenkin lukenut, oo la laa, aika yllättävää. En edelleenkään ole mikään superlukija, joka olisi ehtinyt lukea 656 kirjaa viimeisen neljän kuukauden aikana, mutta aika lähelle olen päässyt. 655 tarkalleen. Just kidding. Oikeasti niitä on tullut luettua joulukuisen bloggauksen jälkeen kymmenen kappaletta. Osa niistä on ollut pikkuruisia kirjoja ja muutama taas isoja kirjoja, yksi jopa jättimäinen. (Kuka arvaa mikä se on?Anyone?) Listaan tähän alle ne suurinpiirtein lukemassani järjestyksessä ja yritän kirjoittaa jokaisesta lyhyen ja ytimekkään luonnehdinnan/mielipiteen. (Minä ja lyhyt, ytimekäs teksti? Never happened. Mutta ehkä nyt.)

Charlotte Bronté: Kotiopettajattaren romaani Ihana kirja, pidin paljon. Brontén tyylissä on mielestäni samaa kuin Margaret Mitchellissä, kaunista, perinteistä, kuvailevaa, elävää kerrontaa. Vaikka kirja on hidastempoinen, se ei haittaa, sillä Bronté on niin taitava kertoja, että hänen mukanaan pysyy mielellään viimeiselle sivulle saakka. Tämä kirja on minusta kypsempi ja elegantimpi teos kuin sisko Emilyn Humiseva harju, joka myös on paikoitellen hurmaava kirja, mutta sen goottilais-saippuaoopperamainen maailma ei jaksanut vetää minua sisälleen kokonaan.

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja hehkuvan silmän arvoitus
Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus Halusin lukea muutaman Neiti Etsivän lisää ja valitsin nämä kaksi, koska muistelin niiden olleen suosikkejani silloin vuonna lohikäärme ja piikkimoukari. Molempia oli mukava lukea nostalgiasyistä, mutta myönnän, että olin hivenen pettynyt näihin. Olivatko nämä muka niitä "hyviä ja jännittäviä"? Ehkä aika toden totta kultaa muistot. (Tai luulen että minun muistoni ovat platinoituja.)

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät Muistatte varmaan, että luen kotimaisia kirjoja todella harvoin. Valtosen kirjan halusin kuitenkin ehdottomasti lukea, se kiinnitti huomioni heti alusta alkaen, se kuulosti sopivalta kirjalta minun makuuni. En ollut väärässä. Hieno kirja, en inhonnut sitä yhtään (se on paljon sanottu kotimaisista minun kohdallani), henkilöt ovat sopivan ärsyttäviä, teemoja riittää (ehkä vähän jopa liikaa), kirjoitus on sujuvaa, muttei liian helppoa, kirja, joka kestää kansainvälisenkin tarkastelun. Pientä miinusta siitä, että Valtonen aliarvioi lukijaa jatkuvasti muistuttamalla suomalainen sitä, suomalainen tätä tai amerikkalainen sitä, amerikkalainen tätä. Ymmärrän vähemmälläkin, thank you very much.

Enid Blyton: Viisikko aarresaarella
Enid Blyton: Viisikon uudet seikkailut Aivan kuten Neiti Etsivät myös Viisikot kuuluivat lapsuuteeni, ja pitkän jahkailun jälkeen päätin lukaista niistä pari muistin virkistykseksi. Yllätyin kun ainakin näissä kahdessa ensimmäisessä kirjassa ei syöty niin paljon kuin muistelin. Lapset muistin hyvin, mutta Tim-koiran muistelin pieleen. Aarresaarella on näistä kahdesta parempi ja luontevampi, uudet seikkailut on tekemällä tehdyn oloinen. Luulen, että näitä voisin lukea lisää jatkossa, ovat sen verran suloisia kirjoja. (Vaikka Annen heiveröisyys ja Paulin typerä itsepäisyys ärsyttävät.)

Stephen King: Christine, tappaja-auto Saattaa olla niin, että Stephen King on suosikkikirjailijani - hmmmm, voisiko olla, hmmmm, siinä vasta dilemma - ,mutta siitä huolimatta olin vältellyt Christineä, koska jestas sentään, kirja himomurhaaja-auton seikkailuista ei kieltämättä ole houkutellut, ja sen lisäksi olen joskus nähnyt kirjan pohjalta tehdyn (kökön) elokuvan. Mutta asia on niin, että lukemattomat Kingit kohdallani alkavat pikkuhiljaa ehtyä, mikä tarkoittaa sitä, että pitää tarttua myös niihin vältellyimpiin teoksiin. Mutta voi, olin niin väärässä, Christine on yllättävän hyvä! Se vei mukanaan alusta asti ja voi, kirja on paljon enemmän kuin pelkkiä himomurhaaja-auton seikkailuja.    

Stephen King: Se (Kyllä vain, luin Kingin kirjat peräjälkeen ja olen ylpeä siitä.) Tämä on se jättikirja! Arvasiko kukaan? Luin kirjaa yli kuukauden, sillä Se on massiivinen ja Se on upea, mahtava, parasta ikinä, Se tulee ja viettelee ja kertoo niin monipuolisen, hurjan tarinan, että heikoimpia hirvittää, minua ei onneksi, sillä olenhan King-konkari. Lapsuus- ja pikkukaupunkikuvailu ovat niin äärimmäisen kohdallaan tässä kirjassa, etten usko että samaan pystyy KUKAAN MUU TÄSSÄ MAAILMASSA. (Jossain toisessa maailmassa ehkä.) Kirjaa lukiessani ajattelin taas kerran, että herra King on mielestäni aliarvostettu kirjailija - en puhu nyt myyntiluvuista, vaan siitä, kuinka jotkut kriitikot nyrpistelevät nenäänsä Kingille, koska KAUHUA! OMG, ei kai sellainen voi olla laatukirjallisuutta. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että Se on enemmän kuin kauhukirja. Se meni heittämällä King-suosikkieni listalla Top-Kolmoseen yhdessä Mustan tornin ja Tukikohdan kanssa. Nämä kolme kirjaa ovat suosikkini kaikista lukemistani kirjoista.

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina Olen pitänyt kaikista aikaisemmin lukemistani Oates-kirjoista (Haudankaivajan tytär, Putous, Blondi) ja tämä rouva on noussut suosikikseni Kingin jälkeen. Odotin tältä pikkukirjalta paljon, vaikka mietin etukäteen, että voiko näin voimallinen ja runsaiden tarinoiden kertoja onnistua lyhyen teoksen parissa. Vastaus on kyllä ja ei. En hurmaantunut, vaikka sinällään seurasin mielenkiinnolla tarinaa, mutta jotain puuttui. Puuttui se mieletön Oates, joka purkaa tarinan puunsäleisiin, jotka menevät ihon alle, eivätkä lähde sieltä koskaan. Vaikka aihe on hurja ja kammottava, teos kokonaisuudessaan jätti minut kylmäksi, ja kaipasin sitä häkellyttävää sanataiteilijaa, joka loi ihmeellisen Blondin. Kosto: Rakkaustarina oli valitettavasti minulle vain keskivertoa parempi "novelli", vaikka Oates muutaman kerran taitojaansa väläytteli.      

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi. Tämä oli herätelaina, sillä en ollut suunnittelut lukevani kirjaa sen kummemmin. Kansi lupaili persoonallista hyvän mielen kirjaa (tai jotain, en muista enää, ja kirja on jo kirjastossa) ja ajattelin, että mikä ettei, kokeillaan. Plussaa: espanjalaisuus. Miinusta: Kaikki muu. Sánchez on kuulemma Espanjan eniten myyviä kirjailijoita, ja minä olin että REALLY? Tuli Carlos Ruiz Zafónia ikävä. Persoonallisuutta kirjassa ei ole juuri nimeksikään, henkilöhahmot ovat kliseisiä puunukkeja, jotka on yritetty maalata värikkäiksi, teksti on välillä niin järkyttävää siirappia, että tunnen ällömakean yhä kurkussani. So not my book. Mutta tulipa sivistettyä itseäni jonkinlaisella espanjalaisella chick-litillä, josta tiedän pysyä kaukana vastaisuudessa.

Selvisitkö tänne asti? Onneksi olkoon. Olet ihana ihminen. I love you to the moon and back.

En tiedä milloin bloggaan seuraavan kerran. Voi olla että menee neljä kuukautta. Voi olla etten bloggaa enää ollenkaan. Who knows. Kiitos ja näkemiin.